Vihdoinkin kotona + kuulumisia

Uusi kesämekko

Nyt on ollut todella pitkä väli edellisistä kuulumisista, syynä tähän on mun sairaalassa olo. Olin reilu viikon sairaalassa osastolla Adan ja O:n kanssa. Multa leikattiin sappirakko silloin 5.5 ja siitä tasan viikon päästä sain sappikohtauksen. Ambulanssilla menin tk:hon ja sieltä pääsin melko pian pois kun kivut hellitti. Illalla kävin uudestaan kun olo ei ollut normaali, mutta ei ne sanonu muuta kuin ota litalginia.. Keskiviikkona kävin labroissa ja puol kolmen aikoihin soittaa lääkäri ja sen eka kysymys oli "Onko sulla millanen olo?" Tuosta arvasin että jotain on vialla. Mun veriarvot oli päin peetä ja yks maksa-arvoista oli 749. Lähdin äidin kyydillä sairaalaan jossa menikin iltaan asti.. Ne ultras mut, mutta kiviä ei löytynyt, joten mun piti tulla torstaina 9 sairaalalle magneettikuviin. Sieltä sitten löytyi yks kivi ja ne otti mut osastolle. Onneks Ada ja O sai jäädä myös, saatiin yhden hengen huone johon O:lle tuotiin oma sänky. :) Lääkärin kanssa puhuttiin vaihtoehdoista kiven suhteen, joko ercp-tutkimus eli nielun kautta tähystys tai sitten liuotin hoito. Päädyttiin ercp:hen sen takia, että se kivi olisi sitten varmasti pois ja pääsisin ennen maanantaita kotia.. toisin kävi. Perjantaina ne sitten teki ercp:n ja se oli periaatteessa täysin turhaa, koska se kivi olikin itsestään jo lähtenyt! Ne laitto kumminkin stentin tiehyeen ettei se enään tukkiutuis. Heräämöstä kun heräsin, niin hymyilin että nyt nää oli sit tässä ja pääsen huomenna kotia ja ens viikonloppuna (eli 23.päivä laivalle). Lauantaina mulla alko kumminkin ihan kaameet kivut ja kukaan ei oikein meinannu uskoa, että miten paljon muhun sattuu. Sain vaan pelkkää panadolia ja buranaa ja oxynormia pillerinä. Yhtään ei auttanut mikään noista. Pari päivää kärvistelin ja lopulta yks lääkäri paineli mun mahaa ja tuli vedet silmiin ja huusin, sit se vasta sano "ai, sä ootkin näin kipee!" Sitten sain suoraan lihakseen sitä oxynormia ja se auttoi parin tunnin ajan. Pari päivää menikin sitten litalginilla suoraan suoneen, oxynormia ihakseen, perus panadol + burana yhdistelmä 3-4 krt päivässä. Ja kuinka ollakkaan, en tietenkään saanut imettää ja mun maidon tulo tuli rajusti alaspäin.. Pumppaamaankaan en pystynyt, koska olin kipeä tai niin tokkurassa ettei vaan jaksanut.. :/ Nykyään imetän pari kertaa päivässä + yösyötöt. Muuten menee NAN:in jauhetta. Mutta kuitenkin, kipujen syy oli haimatulehdus ja sittenhän ne epäili mulla vielä verenmyrkytystä ja musta otettiin bakteeriviljely ja siitä seuraavana päivänä ne epäili vielä keuhkokuumetta! Onneksi noita ei kumminkaan ollut ja pääsin perjantaina kotia. :) Ada sulatti kaikkien sydämet siellä, yks laitoshoitaja oli sanonut mun hoitajalle että älä päästä sitä vauvaa lähtemään. :D

Muita uikkareita ei tähän hätään löytynyt

Adalle kuuluu hyvää, kasvaa ihan hirmuista vauhtia. Mihin meidän vauva on hävinnyt? Nauraa nykyään joka päivä ääneen, se on aivan ihanan kuuloista! <3 Meillä on neuvola vasta parin viikon päästä, niin mittoja en tiedä mitä ne tällä hetkellä on.

Äitienpäiväkin oli ja meni, sain aamupalan sänkyyn. :)

Äitienpäivä :)

 Vauvauintiinkin ilmoittauduttiin ja se alkaa meillä kesäkuussa. Eka kerta meillä jää välistä kun ollaan Pärnussa silloin, mutta korvataan se juhannusviikolla. Tämän viikon torstaina on info tilaisuus, joten Ada menee hoitoon mummon luo siksi aikaa.

Sunnuntaina lähdetään sinne Pärnuuseen ja tällä viikolla pitäis vielä viime hetken hankintoja tehdä. Mm. pullonlämmitin täytyy ostaa ja pullossa vettä, sekä Adalle korvikkeita.

Yritän vielä ennen reissua kirjoittaa jotain (kun tietäisi että mitä), mutta reissun jälkeen tulee sitten reissupostaus! :)

Sairaalassa nukutti hyvin. :)

Eilen otettu, iso tyttö jo! <3

Meidän vappu

Me käytiin keskiviikkona ostamassa Adalle oma vappu pallo ja käytiin samalla kaupassa. Adalle valittiin Nalle Puh pallo, jota Ada kattelee mielellään. :) 

Torstai päivä meillä meni melkein kokonaan kotona. Illalla O lähti Adan kanssa käymään sen porukoiden luona sillä välin kun mä kävin hakemassa äidin kaveriltaan ja vein sen kotia. Sen jälkeen menin itekkin Adan luo. Ada oli itenyt tunnin verran ja oli hiljentynyt vasta 5min ennen kuin tulin. Sen jälkeen se halusi mun syliin ja ei viihtynyt edes O:n sylissä. :/ Hetken aikaa siinä vielä oltiin kunnes lähdettiin kotia kun Ada ei meinannut rauhottua. Ylläri ylläri se rauhoittui heti kun puettiin ulkovaatteet päälle ja laitettiin kaukaloon odottamaan. Autossa nukahti samantien. Pieni oli ihan väsy. <3

Perjantaina meillä oli O:n kanssa kahdenkeskeistä aikaa kun Ada meni ensimmäistä kertaa yökylään mummolaan. Tais olla pahempi paikka mulle kuin Adalle, sillä Ada ei ollut itkeskellyt kuin nälkää ja väsyä! Oli mennyt todella hienosti ja yöunille oli nukahtanu hieman ennen yhdeksää ja ekan kerran oli herännyt syömään puol 3 ja nukahtanut samantien uudestaan. Seuraava herätys oli puol 6 kun kakka oli tullut. :) Sitten oli vaipan vaihto, ruokaa ja taas nukuttiin. Reipas tyttö! <3 Sunnuntaina haettiin Ada hieman 11 jälkeen ja siellä se oli vaunuissa nukkumassa. Ada oli käynyt mummon kanssa kylvyssä ja sienestämässä. :)

Tälläisen kuvan sain viestillä puhelimeen perjantai päivältä. <3

Mulla on huomenna edessä se sappileikkaus ja sairaalalla pitää olla 07:30.. Netistä luin jotain juttuja toipumisesta, niin osa on ollut sänkypotilaana monta päivää leikkauksen jälkeen ja osa on pystynyt kävelemään kunnolla vasta 2 viikon kuluttua.. Saa nähdä miten mulle käy.. :s O on loppuviikon täällä kotona hoitamassa Adaa kun mä en saa nostella sitä ollenkaan.

Rokotteista sen verran, että Adalle nousi vähän päältä 38 asteen kuume seuraavana päivänä, mutta laski supolla. Muita oireita ei niistä tullut, onneksi! Rotarokotteesta kakka värjäytyi vihreäksi, sitä ei viime kerralla tullut mutta silloin Adasta tuli hirveän kiukkuinen. Vähällä päästiin niidenkin osalta kun olin käynyt päässäni läpi kaikenmaailman kipuitku-kohtaukset ja yöttömät yöt. :)

Mutta nyt Ada heräilee 2,5 tunnin päiväunilta syömään, joten lähden antamaan ruokaa pikku neidille! :)