Tässä sitä lupailemaani synnytyskertomusta...
Maanantaina 26.päivä mulle laitettiin ballonki ja sanottiin että tule tiistai aamuna uudestaan jos ballonki ei ole tippunut. Supistukset alkoivat heti ballongin laitoin jälkeen. Kävimme vielä maanantai iltana sairaalalla, koska mun kivut oli niin kovat etten oikein kotona voinut olla. Mutta vaihtoehdot oli jäädä osastolle ja saada lääkettä tai lähteä kotiin. Valitsin kotiinlähdön ja yö menikin kärvistellessä ja suihkussa ravatessa. Ballonki ei ollut tippunut aamuun mennessä, joten mentiin tiistaina takaisin synnytysvastaanottoon. Olin aivan varma ettei mitään ollut tapahtunut koska ballonki oli pysynyt paikoillaan ja mulle oli sanottu että sitten se tippuu kun olen 3-4 senttiä auki.
Vihdoin kun pääsin lääkärille niin otettiin ballonki pois ja olinkin 5 senttiä auki. Sieltä suoraan saliin.
Saliin päästiin klo 11:20. Mut laitettiin hetkeksi käyrille, johon supistuksia ei kunnolla piirtynyt (ei piirtynyt myöskään 26.päivä), vauvan sykkeet olivat hyvät. Salissa otin lämpöpussit käyttöön ja ne veivät pahimman "huipun" supistuksista pois. Hieman yli 13 soitin kelloa ja kysyin josko voisin päästä suihkuun. Kätilöopiskelija kävi kysymässä luvan että saa päästään mut käyriltä pois jotta pääsisin suihkuun. Papereihin on merkitty että 13:20 suihku. Suihkussa supistukset olivat siedettäviä.
Suihkun jälkeen takaisin käyrille kera lämpöpussien. Miehelle neuvottiin missä lämpöpusseja voi lämmittää, niin muiden ei tarvitse tulla välillä lämmittämään niitä. Noin klo 14 käytiin keskustelua kivunlievityksistä, jossa sanoin että en mielellään halua selkään otettavia puudutuksia, mutta jos on pakko niin sitten otan. Kätilö ehdotti mulle oxanest kipupiikkiä. Otin sen klo 15:50. Oxanest nousi päähän ja olo oli kuin humalassa olisin ollut. Pystyin rentoutumaan ja supistukset eivät sattuneet. Taisin jopa torkahtaa. Klo 17 oxanest ei enään auttanut ja toivoin lisää sitä. Sain puolikkaan annoksen sitä eli 5mg. Tämä annos ei tehonnut juuri ollenkaan. (Kalvot muuten puhkaistiin muistaakseni klo 14:35 että synnytys lähtisi kunnolla käyntiin.)
Klo 18 juttelimme kätilön kanssa epiduraalista ja päädyin ottamaan sen, koska kohdunsuulla ei ollu tapahtunut muutosta. Se oli edelleen 5 senttiä auki. Ja syyksi veikkaisin että en pystynyt rentoutumaan supistusten välissä, joten avautumista ei tapahtunut. Kokeilin keinutuolia ja nojailin sänkyä vasten.
Hieman ennen klo 19 sain epin ja taivas aukeni! Kaikki kivut hävisivät, en tuntenut mitään. Supistukset piirtyivät seinälle korkeina huippuina. Sain myös jossain vaiheessa toisesta salista (sana unohtu) itselleni sen supistuksia ja vauvan sykettä mittaavan laitteen että pääsen liikkumaan eikä tarvitse käyrää ottaessa maata paikoillaan.
Ennen klo 20 mulle rupesi nousemaan kuume ja olo oli todella omituinen. Nukuin vaan. Sain antibiootit tipan kautta. Kohdunsuu oli 6cm auki noin klo 19:30.
21-22 välillä sain toisen annoksen epiä ja kohdunsuun edelleen 6cm auki.
Klo 23 kohdunsuu 7,5cm auki (tässä vaiheessa ilmeisesti sain lisää epiä) ja hieman ennen klo yhtä yöllä 9cm auki. Ja yhden aikoihin yöllä ilmeisesti taas epiä. Tässä vaiheessa kuume oli 38 astetta, muuten se oli ollut 37,5-37,6. Vauvalta otettiin päästä ph-arvo mun kuumeen takia klo 23 ja klo 1-2. Molemmilla kerroilla arvot olivat hyvä (7,33 ja 7,32). Edelleen nukuin ja mies nukkui nojatuolissa. Jossakin välissä kätilö näytti missä voi keittää kahvia niin mies kävi keittämässä itselleen kahvit ja tuli takaisin saliin.
Ennen kolmea yöllä olin 10 senttiä auki ja jäin odottelemaan ponnistuksen tarvetta. Supistukset tunsin paineena, mutta kipua ei ollut. Nousin sängystä jumppapallon päälle istumaan, että saataisiin vauvaa laskeutumaan. Istuin jumppapallon päällä varmaan 5-10 min kun tunsin että ihan kun joku painaisi peräsuolta. :D
Kätilö on merkannut ponnistusvaiheen alkavan klo 03:00. Jännitin sitä mitenkä osaan ponnistaa oikeaan suuntaan, mutta helppoahan se oli. Vauva liikkui hienosti alaspäin ponnistaessa. Mieskin näki kun scalp-anturi tuli alemmas.
Ekat ponnistukset olin puoli-istuvassa asennossa sängyllä ja sitten kokeilin (en muista sen nimeä) mutta sellainen vessanpöntön näköinen ämpäri, jossa istuin ja ponnistelin. Lopulta en voinut enään istua siinä ja nousin ylös että siirryn sängylle. Siinä vaiheessa taas lorahti lapsivettä lattialle aika reilusti. Sängyllä jatkoin puoli-istuvassa asennossa ja kätilö ehdotti että mies tulee pitämään mun toista jalkaa ylhäällä. Niinpä ponnistelin vasen jalka miehen kyljessä ja oikea jalka kätilön kyljessä kiinni.
Kätilö oli hyvä kun kyseli mieheltä melkein koko ajan että kestääkö tai tekeekö pahaa. :D Itse kyselin välillä että joko päätä näkyy ja molemmat sanoivat että näkyy kun ponnistan. Ponnistelin ja ponnistelin ja sitten tunsin kun pää tuli jonkin verran näkyviin ja sain hanskan kanssa kokeilla sitä. Siitä sai ponnistuksiin lisää voimaa kun tiesin että pää on näkyvissä edes osittain. Kun olin saanut vauvan päälaen ponnistettua ulos niin tunsin kuinka vauva pyöritteli päätä. Tuntui hassulta. :D Vauvan sydänäänet hukkuivat yhtäkkiä ihan kokonaan ja kätilökin sanoi että se anturi kettuilee taas. Hetki meni, niin kätilö sanoi miehelle että paina kellosta niin toinen kätilö tulee. Kun toinen kätilö tuli, niin se rupesi sitä anturia rassaamaan mutta äänet ei tullu kuuluviin vieläkään. Siinä vaiheessa se toinen kätilö sanoi miehelle että voi tulla mun pään puolelle ja mies tuli pyyhkimään mun otsaa viileällä pyyhkeellä koska mulla oli kuuma. Missään vaiheessa en hätääntynyt vaikka sydänäänet eivät kuuluneet koska tiesin sen johtuvan siitä anturista. Jossakin vaiheessa ne sitten palautuivat.
Muistan kuinka kätilö sanoi jossakin vaiheessa että "kohta kun sanon että älä ponnista, niin älä ponnista yhtään." Meni hetki, niin sitten en saanut ponnistaa ja se oli aivan hirveetä koska ponnistutti aivan tajuttomasti mutta en saanut ponnistaa. Oli tosi vaikeeta olla ponnistamatta!
1h ja 27minuutin pinnistelyjen ja ponnistelujen jälkeen meille syntyi 9 pisteen rääkyvä tyttö! Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvailla kun näkee pienen, vaaleanpunaisen rääkyvän vauvan ensimmäistä kertaa. Me molemmat itkettiin onnesta. Nyt meitä oli kolme! <3
Istukka syntyi helposti kun kätilö painoi pari kertaa mahasta. Itse en sitä halunnut "leväytettynä" nähdä, mutta mies halusi. Ja otti se mulle kuvan siitä kun pyysin. Olihan se jo ruvennut mustumaan aika reilusti.
Itse sain toisen asteen repeämän ja lääkäri tuli sen ompelemaan. Häntäluukin otti ilmeisesti vähän osumaa, koska se oli 3 ensimmäistä päivää niin kipeä etten voinut sängyssä edes asentoa vaihtaa enkä saanut peppua nostettua ylös kun makasin sängyssä. Mies joutui auttamaan mut vessaan ja suihkuunkin. Sairaalassa liikuin pyörätuolilla koska en voinut pystyssäkään kunnolla olla koska sattui.
Ompelun jälkeen pääsin käymään suihkussa ja vauva meni sen aikaa isin syliin ihokontaktiin. Suihkun jälkeen saatiin syntymäpäiväkahvit.
Vauva huuti ihan hysteerisesti syntymän jälkeen ja kätilö soitti lastenlääkärille asiasta. Vauvan crp oli koholla ja oli luultavasti saanut minulta infektion, koska mulle se kuume nousi. Vauva meni teho-osastolle antibiooteille heti kun oltiin päästy osastolle ja oli siellä pari päivää ja pääsi 30.päivä jatkohoitoon, josta jo samanpäivän aikana mun kanssa osastolle. Kotiuduttiin 31.1. :)
Voi olla hieman sekava synnytyskertomus mutta eiköhän siitä selvää saa. Yhtäkään "synnytyskuvaa" tai mitään ei tullut otettua. :o Niin ja tosiaan 1.vaiheen kesto 17h30min 2.vaiheen kesto 1h27min ja 3.vaiheen kesto 8min.
Mulla jäi synnytyksestä hyvä ja positiivinen mieli. Vaikka se menikin käynnistykseen, mutta kaikki sujui silti todella hyvin. Ilman epiduraalia en kyllä olisi pärjännyt, ilman sitä olisin varmaan tuntenut senkin kun häntäluu otti osumaa. Mun synnytyksen aikana kerkesi olemaan 3 kätilöä + yksi kätilöopiskelija ja kaikki oli todella ihania ja mukavia ihmisiä ja otti mun toiveet huomioon! Mulla kävi todella hyvä tuuri kätilöiden suhteen. Kiitos heille! :)
 |
| 8 päivää vanha <3 |
